Hampurilaissämpylät

Hampurilaista teki mieli, joten täytyi leipoa sämpylät sitä varten. Tein kuusi isoa sämpylää ja tällä kertaa paistoin ihan uunipellillä. Ainekset ovat seuraavanlaiset:

4 dl lämmintä vettä

kuivahiivaa

suolaa

hunajaa

ruokaöljyä

pellavansiemenrouhetta (muka terveellistä)

ripaus perunahiutaleita

vähän kaurajauhoja

vehnäjauhoja

 

Perinteisellä kaavalla vaivasin löysähkön taikinan ja jätin sen kulhoon kannen alle kohoamaan kaksinkertaiseksi. Sen jälkeen vaivaisin taikinan pöydällä, rullasin pötköksi ja leikkasin kuuteen osaan. Pyöritin palloiksi ja laitoin uunipellille leivinpaperin päälle. Voitelin sämpylät vedellä ja ripottelin seesaminsiemeniä päälle. Leikkasin sämpylöihin vielä pari viiltoa päälle. Jätin liinan alle kohoamaan tunteroiseksi ja paistoin uunissa lähes alatasolla n. 200 asteessa kypsäksi. Uunin pohjalla oli taas foliovuoassa vettä rapean kuoren varmistamiseksi.

 

Kuvia ei tullut otettua kuin valmiista sämpylöistä, itse hampurilaiset jäävät myös mielikuvituksen varaan.

 





Lisää reseptejä löydät Ideakeittiöstä.

Vaalea siemenleipä

Värkkäsin leipää. Aina ei mene ihan suunnitellusti, varsinkin kun ei suunnittele. Maku tosin oli ihan hyvä, ulkomuoto ei. Kotiväki tilasi leipää, jossa on siemeniä seassa, joten tein sellaisen. Ainekset ovat seuraavanlaiset (määristä tiedän vain nesteen määrän):

 

 

3 dl reilusti kädenlämpöistä vettä

kuivahiivaa

suolaa

tummaa siirappia

vehnäjauhoja

kaurajauhoja

perunahiutaleita

salaattimix-siemensekoitusta

päälle auringonkukansiemeniä

 

 

Ainekset vaivataan hyvin sekaisin ja annetaan kohota kannen alla kaksinkertaiseksi lämpimässä.

 

 

Sitten vaivataan ilmat pihalle ja muotoillaan leiväksi. Laitoin siemeniä päälle ja leikkasin viiltoja leipään. Jätetään kohoamaan vielä kelmun alle lämpimään. Tässä vaiheessa näyttää vielä ihan hyvältä.

 

 

Leipä ehti kohota liian kauan pöydällä ja se levisi rumasti sekä lässähti turhan ohueksi. Paistoin n. 200 asteessa pizzakiven päällä reilun puoli tuntia kypsäksi. Maku oli ulkonäköä parempi.

 

Parempia reseptejä Ideakeittiöstä.

 

 

Kasvihuone pystyyn

Vaimon kanssa on pitkään haaveiltu kasvihuonetta pihamaalle. On kiva saada itsekasvatettuja vihanneksia ja onhan se itse viljelypuuhakin sellaista mielenterveyshommaa. Kävin toukokuussa kokousreissulla Rovaniemellä ja Kodin Terrassa oli sopivan näköinen Palram Mythos-kasvihuone, hintaa oli n. 360€. Ostamisen ehtona oli, että pakettien täytyy mahtua Octaviaan sisälle. Myyjien avustuksella sovitettiin ensin paketit autoon (johon ne reippaasti menivät) ja aloitettiin sitten vasta kaupanteko. Kasvihuone oli kahdessa pakkauksessa, joista toisessa oli kennolevyt ja toisessa kaikki metallitavara. Ostin lisäksi vielä automaattiavaajan kattoluukulle kuumia kesäpäiviä varten (optimisti...).

Suunnittelin, että rakennan kestopuusta 2x2m lavan, johon ruuvaan kasvihuoneen sokkelin kiinni. Tällä tavoin kevyt kasvihuone ei lähtisi toivottavasti tuulen mukaan. Lisäksi sisäpuoli pysyy siistinä ja keväällä maasta hohkaava kylmä ei haittaisi alkavaa viljelyä. Paikallisesta rautakaupasta sitten ostin puutavaran, jota ei varsin paljoa mennyt. 18x95mm kestopuulautaa meni n. 40 metriä ja 45x95mm lankkua n. 16 metriä. Lisäksi muutama betonilaatta, kulmarauta ja paketti terassiruuveja.

Sopivasti sitten aiottuna pystytyspäivänä selkä sanoi poks.



Vuokaleipä

Sain jouluna lahjaksi pizzakiven ja se innosti erinäisiin leipäkokeiluihin. Leipä kypsyy tavallisessa sähköuunissa tasaisesti ja tulee rapea kuori. Tällä kertaa tein vuokaleivän.

 

Tuohon vuokaan sopiva taikinan koko on 4 dl nestettä. Loput mitat tulevat näppituntumalla.

 

Ainekset:

vettä

kuivahiivaa

suolaa

hunajaa

öljyä

vehnäjauhoja

kaurajauhoja

perunahiutaleita

ruishiutaleita

pellavansiemenrouhetta

auringonkukansiemeniä

päälle salaattimix-siemensekoitusta



  

Kuivahiiva sekoitetaan kädenlämpöiseen veteen. Lisätään teelusikallinen hunajaa ja suola. Lisätään perunahiutaleet ja vehnäjauhoja sen verran, että taikinasta tulee löysää ja tasaista. Lisätään öljy, kaurajauhoja, ruishiutaleet, siemenet ja rouhe. Vaivataan ja lisätään vehnäjauhoja niin, että taikinasta tulee kimmoisaa. Jätetään kohoamaan kaksinkertaiseksi (n. ½-1 h). Kohonnut taikina vaivataan vielä kerran ja painellaan kevyesti jauhotettuun leipävuokaan. Ripotellaan siemenet päälle ja hieman jauhoja, jonka jälkeen vedetään veitsellä n. 2 cm syvä viilto keskeltä leipää koko leivän yli. Peitetään kevyesti kelmulla (ei kelmua kiinni, ettei kohotessa tartu kiinni taikinaan) ja laitetaan viileäkaappiin yön yli nousemaan.

 

Pizzakivi uuniin ritilälle alimmalle tasolle ja uuni lämpenemään 200 asteeseen, samalla otetaan leipätaikina pöydälle lämpiämään. Kun uuni on lämmin, niin vuoka laitetaan pizzakivelle. Olen laittanut vielä uunin pohjalle foliovuoan, jossa on 1-2 cm vettä, jotta kuoresta tulisi rapea. Paistetaan n. 45 minuuttia kypsäksi. Otetaan leipä vuoasta, annetaan jäähtyä hetkisen ennen leikkaamista ja nautitaan.

 

Reseptejä löytyy myös Ideakeittiöstä.

 

 

Kulhon sorvausta

Kummitädillä oli isommat synttärit tulossa ja koska olen joskus aiemminkin tehnyt kulhoja sekä vateja lahjaksi, niin perheeltä tuli ehdotus, että tekisin kulhon lahjaksi. Puutavaraksi valikoitui havupuu (mänty), koska muuta ei ollut juuri nyt varastossa eikä kuivana.

Käytettävissä oleva puutavara oli aika oksaista, halkeillutta, vajaakanttista ym. vikaista kakkosnelosta. Suht suoraa kuitenkin. Ensin piti sirkkelöidä sopivan mittaisia palikoita liimapölkkyä varten. Sitten höyläsin tasohöylällä leveämmät syrjät sileäksi.

Seuraavaksi liimasin kapulat puristimien avulla liimapölkyksi. Palikoiden sijoittelussa piti olla aika tarkkana oksien, palojen puuttumisen ynnä muiden vikojen vuoksi. 

Pölkyn jätin kuivumaan yön yli, jotta sorvatessa ei varmasti irtoa tavaraa. Liimana oli Bostik B3.

Liiman kuivuttua mittasin keskikohdan karaa varten ja piirsin harpilla mahdollisimman suuren ympyrän. Halkaisijaksi tuli n. 35 cm. Sahasin vannesahalla pölkyn suurin piirtein pyöreäksi, jotta sorvaus olisi mukavempaa aloittaa.

Sorvi on aika pieni sekä heppoinen ja siinä on vain kolme nopeutta valittavana. Tämä pölkky oli suurin mahdollinen, mikä mahtuu pyörimään johteiden välissä.

 Sorvauksen aloitusta.

Valmis pohjan muoto ja ulkopuoli kevyesti hiottuna.

Apupalikan liimaus sorviin kiinnittämistä varten. Jätin liimauksen kuivumaan yön yli.

Kappaleen kääntö ja uusi kiinnitys. Kiristin pylkän kappaletta vasten sorvauksen aluksi. Otin myöhemmin pois, kun kappaleen massaa oli vähemmän.

Sisäpuolen muotoilua. Tarkempi saattaa huomata reunan vahvuudesta, että sisä- ja ulkopuolet eivät ole ihan samankeskiset. Jos sorvi olisi ollut isompi ja vastetta mahtunut vaihtamaan puolelta toiselle, niin olisin sorvannut kulhon yhdellä kiinnityksellä ja samana päivänä. Kiinnityksessä on oltava tosi tarkkana ja puiset kappaleet tuppaavat lisäksi muuttamaan muotoaan aika paljon vuorokauden aikana. Tällä kertaa kuitenkin näin.

Valmis sorvattu kulho ja apupalikka vielä kiinni pohjassa. Sen napsautin taltalla irti ja höyläsin pohjan oikohöylällä suoraksi. Hioin kulhon myös sorvissa. Koska taltat olivat terävät, kulhosta ei tarvinnut juuri muuta kuin silentää pinta hienolla paperilla.

Pohjaan piti kärventää vapisevin käsin ja huonolla fontilla juotoskolvia käyttäen tekstit. Pohjaan laitoin öljyä suojaksi.

Pintakäsittelyksi kokeilin valkoista Tikkurilan ZEN petsivahaa, värin nimi on Origami. Tavara oli aika arvokasta, tuo 0,375 l purkki maksoi paikallisessa siinä 25-30€ väliltä. Riittoisaa se kuitenkin on, litralla käsittelee n. 10-13 m2,

Vaha oli helppo levittää, mutta se imeytyi aika nopeasti, joten työskentelyssä piti olla melko nopeana. Lisäksi se oli aika peittävää. Jouduin tasoittamaan pintaa ja ohentamaan kerrosta hienolla hiekkapaperilla, jotta puu näkyisi paremmin läpi. Kiillotin lopuksi rätillä pinnan.

Vaha peitti omaan makuuni hieman liikaa, ensi kerralla käytän vastaavaan paikkaan valkoista petsiä ja lakkaa. Lisäksi siinä näkyi kerrosvahvuus aika selvästi. Oletin sen käyttäytyvän enemmän öljyn tapaisesti. Pinta on kuitenkin kivan tuntoinen, hieman nahkea.

Talvivanteet uuteen iskuun

Pirssin talvivanteista oli hilseillyt maali isoina laattoina irti ja kupli sieltä täältä. Paljaat kohdat olivat tietysti hapettuneet. Kyselin paikallisista automaalaamoista hintaa maalaukselle; toinen ei osannut antaa minkäänlaista hintaa ja toisessa hinta olisi ollut 300€. Vanteet kun ei olleet ihan priimaa muutenkaan saati mieleiset, niin tee-se-itse -hommiin oli alettava. 

Puhdistus tapahtui pihalla räntäsateessa seuraavalla tavalla: ruiskutin ensin maalarin pesuainetta vanteisiin ja annoin vaikuttaa, sillä lähti jarrupöly kiitettävästi liukenemaan. Sitten harjaus ja painepesurilla huuhtelu. Samalla koitin tähtäillä irtonaisimpia maalikohtia pesurilla irti. Puukolla rappasin myös hilseitä pois, samaten painojen tarrat. Seuraavaksi karkeahkolla hiomasienellä pinnat läpi ja sitten hienommalla. Lopuksi kävin muistaakseni 400 vesihiomapaperilla pinnat. Huuhtelun jälkeen vanteet sisälle kuivumaan.

Taloudesta löytyisi maaliruisku, mutta paikkaa ruiskuttamiselle ei ole. Eikä paikkakunnalla ole sellaista maalikauppaakaan, mistä saisi sopivaa maalia hommaan. Niinpä maalivalinta oli hopeamaali spraypurkissa. Arvioin, että kolme purkkia riittää.

Renkaat olivat menossa vaihtoon, mutta ei ihan heti, ja vanteet piti saada alle ajoon pikimmiten. Niinpä jouduin maalaamaan vanteet kumit päällä ja niitä piti suojata vähäsen. Homma hoitui näppärästi rullasuojamuovilla. Suojamuovin maalarinteippireunus piti riittävästi tässä hommassa.

Seuraava operaatio oli suojata ympäristöä ruiskutusta varten. Siihen hommaan oli onneksi muutama iso pahvi.

Märkänä maali näytti mahtavan kiiltävältä ja tasaiselta. Pinta ei kuivuttuaan kuitenkaan ollut ihan niin sileä, miltä ylläolevassa kuvassa näyttää. Aivan kelvollista jälkeä silti tuli. Suojaukset vuoti jostain välistä vähäsen, niinkuin aina tuppaa käymään, mutta kumit meni vaihtoon parin viikon päästä, niin se ei haitannut. Uusiksi renkaiksi valikoitui Hakkapeliitta 8:t, joista ei löydy kyllä moitteen sijaa. Parhaat talvirenkaat ehdottomasti, joilla olen ajanut.

Koska en käyttänyt pohja- tai hiontamaalia, niin alta näkyy jonkin verran paljaiden paikkojen reunoja. 

Astran umpionvaihto

Talouteen hankittiin viime kesänä toiseksi autoksi edullinen diesel-Astra. Kärry on vuosimallia -02 ja aika ynnä ajetut kilometrit näkyvät ajovalojen linsseissä. Ne ovat samentuneet ja täynnä kiveniskuja. Valo on lähinnä keltaista kajastusta. Täällä pohjoisessa kun joutuu ajelemaan suurimmaksi osaksi pimeässä tai vähintäänkin hämärässä, niin asialle piti tehdä jotain.

Aiempaan Opeliin tilasin muinoin uudet umpiot Saksasta Carparts-Onlinestä. Lamput olivat asialliset ja edulliset, joten haeskelin Astran umpioita sieltä. Alkuperäisen näköiset TYC-merkkiset kiinalaiset tarvikeumpiot irtosivat 29€/kpl ja siihen jokunen euro rahtia päälle. Kun kerran laitetaan uudet umpiot, niin tilasin samalla Motonetistä kaikki uudet hehkut myös. Kerran kun on laittanut autoon Osramin NightBreakerit, niin sitten täytyy laittaa vastakin. On niissä niin hyvä valoteho. Moiset tilasin sitten myös tähän. Hehkut kaikkinensa maksoivatkin sitten enemmän kuin umpiot.

Kirjastosta lainasin Alfamerin tekemän Astran/Zafiran korjausoppaan, josta en ensin meinannut löytää millään etuvalon irroitukseen ohjetta. Kyllä se sieltä sitten kuitenkin löytyi. Ohjeet eivät ihan pitäneet paikkaansa kaikilta osin. Kiinnikkeitä löytyi tästä yksilöstä kaksi nastaa puskurin päältä, kolme puskurin alapanssarin päästä ja ruuveja (torx) yhdet molemmissa rengaskoteloissa ja yhdet alhaalla pitämässä sisälokasuojia puskurissa kiinni.

Itse umpiot olivat kiinni yläpuolelta kahdella ruuvilla ja alhaalta yhdellä. Lamput istuivat kohtalaisen mukisematta paikoilleen, pientä tiivisteen irvistelyä on havaittavissa konepellin reunassa. Uusiin umpioihin laitetaan vanhoista säätömoottorit, joiden vaihto sujui kyllä helposti. Lamput sitten kiinni, puskuri paikoilleen ja onkin suuntauksen aika. Laatikolla suuntasin lamput ja säädöt olivatkin melkein kohdallaan. Umpiossa on kaksi ruuvia, sisempi säätää korkeus- ja ulompi sivusuunnassa. Korkeussäätöruuvin kohdalla on pellissä kumitulppa, sen kun poistaa niin pääsee säätöön käsiksi.

Koko hommaan meni reipas tunti suuntauksineen ja jälkien siivoamisineen. Valo on nyt valkoista ja jonkun muotoistakin, samalla koheni vanhan ratsun ulkomuoto kaupanpäällisinä.