perjantai 27. huhtikuuta 2012

Kielipoliittista asiaa

Ajattelin jakaa kokemuksiani parista kielisetistä istutettuna tuohon rakennussarjakitaraan.

Olen tottunut käyttämään noissa teräskielisissä akustisissa yleensä fosforipronssikieliä muiden seosten sijaan; soittimet ovat olleet vanerikantisia kitaroita, joten kirkkautta on tarvittu kieliltä. Pistin vanhasta tottumuksesta tuohon rakentelukitaraan edulliset Martinin kielet (T-kaupassa 4,33€).Soittopeli kun on kokopuukoppainen, niin kirkkautta olikin vähän turhan paljon ainakin näppäilysoittoon. Sellainen Pinball Wizard -tyyppinen helinä kyllä irtosi helposti. Kielien sointi pysyi kuukausitolkulla kirkkaana vaikka toki pehmeni pikkuhiljaa. Siinä vaiheessa, kun kielet alkoivat olla vaihtokunnossa vireisyyden puolesta, niiden soundi alkoi olla passeli ko. kitaralle.

Olin ostanut varastoon aiemmin kymmenisen senttiä arvokkaammat Eric Claptonin signature-kielet samalta valmistajalta ja ne pääsivät kokeelle samaan kitaraan. No nämä kielet ovat sitten vielä kirkkaammat. Pitää jokunen viikko ilmeisesti soitella enintä kihinää pois. Sopisivat varmasti hyvin esim. jumbokoppaiseen vanerikansi-Ibaneziini, joka on vähän tanakampi ja tummempi ominaissoinniltaan. Ajan mittaan nähdään, että ovatko yhtä pitkäikäiset kuin nuo toiset Martinit.

Molemmat setit olivat vahvuudeltaan .012-0.54 ja sopivat hyvin sekä plektra- että näppäilysoittoon. Sitten plussat ja miinukset (sopivat molempiin setteihin):

+ hinta
+ kestävyys
+ ehkäpä soundi laminaattikitarassa
- turha kirkkaus kuusikansikitarassa
- molemmissa paketeissa karmivat näppäilykäden asennot kuvassa ja toisessa vielä Claptonin naama

1 kommentti: