sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kulhon sorvausta

Kummitädillä oli isommat synttärit tulossa ja koska olen joskus aiemminkin tehnyt kulhoja sekä vateja lahjaksi, niin perheeltä tuli ehdotus, että tekisin kulhon lahjaksi. Puutavaraksi valikoitui havupuu (mänty), koska muuta ei ollut juuri nyt varastossa eikä kuivana.


Käytettävissä oleva puutavara oli aika oksaista, halkeillutta, vajaakanttista ym. vikaista kakkosnelosta. Suht suoraa kuitenkin. Ensin piti sirkkelöidä sopivan mittaisia palikoita liimapölkkyä varten. Sitten höyläsin tasohöylällä leveämmät syrjät sileäksi.




Seuraavaksi liimasin kapulat puristimien avulla liimapölkyksi. Palikoiden sijoittelussa piti olla aika tarkkana oksien, palojen puuttumisen ynnä muiden vikojen vuoksi. 

Pölkyn jätin kuivumaan yön yli, jotta sorvatessa ei varmasti irtoa tavaraa. Liimana oli Bostik B3.




Liiman kuivuttua mittasin keskikohdan karaa varten ja piirsin harpilla mahdollisimman suuren ympyrän. Halkaisijaksi tuli n. 35 cm. Sahasin vannesahalla pölkyn suurin piirtein pyöreäksi, jotta sorvaus olisi mukavempaa aloittaa.

Sorvi on aika pieni sekä heppoinen ja siinä on vain kolme nopeutta valittavana. Tämä pölkky oli suurin mahdollinen, mikä mahtuu pyörimään johteiden välissä.




 Sorvauksen aloitusta.











Valmis pohjan muoto ja ulkopuoli kevyesti hiottuna.







Apupalikan liimaus sorviin kiinnittämistä varten. Jätin liimauksen kuivumaan yön yli.
Kappaleen kääntö ja uusi kiinnitys. Kiristin pylkän kappaletta vasten sorvauksen aluksi. Otin myöhemmin pois, kun kappaleen massaa oli vähemmän.







Sisäpuolen muotoilua. Tarkempi saattaa huomata reunan vahvuudesta, että sisä- ja ulkopuolet eivät ole ihan samankeskiset. Jos sorvi olisi ollut isompi ja vastetta mahtunut vaihtamaan puolelta toiselle, niin olisin sorvannut kulhon yhdellä kiinnityksellä ja samana päivänä. Kiinnityksessä on oltava tosi tarkkana ja puiset kappaleet tuppaavat lisäksi muuttamaan muotoaan aika paljon vuorokauden aikana. Tällä kertaa kuitenkin näin.
Valmis sorvattu kulho ja apupalikka vielä kiinni pohjassa. Sen napsautin taltalla irti ja höyläsin pohjan oikohöylällä suoraksi. Hioin kulhon myös sorvissa. Koska taltat olivat terävät, kulhosta ei tarvinnut juuri muuta kuin silentää pinta hienolla paperilla.
Pohjaan piti kärventää vapisevin käsin ja huonolla fontilla juotoskolvia käyttäen tekstit. Pohjaan laitoin öljyä suojaksi.


Pintakäsittelyksi kokeilin valkoista Tikkurilan ZEN petsivahaa, värin nimi on Origami. Tavara oli aika arvokasta, tuo 0,375 l purkki maksoi paikallisessa siinä 25-30€ väliltä. Riittoisaa se kuitenkin on, litralla käsittelee n. 10-13 m2,

Vaha oli helppo levittää, mutta se imeytyi aika nopeasti, joten työskentelyssä piti olla melko nopeana. Lisäksi se oli aika peittävää. Jouduin tasoittamaan pintaa ja ohentamaan kerrosta hienolla hiekkapaperilla, jotta puu näkyisi paremmin läpi. Kiillotin lopuksi rätillä pinnan.

Vaha peitti omaan makuuni hieman liikaa, ensi kerralla käytän vastaavaan paikkaan valkoista petsiä ja lakkaa. Lisäksi siinä näkyi kerrosvahvuus aika selvästi. Oletin sen käyttäytyvän enemmän öljyn tapaisesti. Pinta on kuitenkin kivan tuntoinen, hieman nahkea.

Talvivanteet uuteen iskuun

Pirssin talvivanteista oli hilseillyt maali isoina laattoina irti ja kupli sieltä täältä. Paljaat kohdat olivat tietysti hapettuneet. Kyselin paikallisista automaalaamoista hintaa maalaukselle; toinen ei osannut antaa minkäänlaista hintaa ja toisessa hinta olisi ollut 300€. Vanteet kun ei olleet ihan priimaa muutenkaan saati mieleiset, niin tee-se-itse -hommiin oli alettava. 

Puhdistus tapahtui pihalla räntäsateessa seuraavalla tavalla: ruiskutin ensin maalarin pesuainetta vanteisiin ja annoin vaikuttaa, sillä lähti jarrupöly kiitettävästi liukenemaan. Sitten harjaus ja painepesurilla huuhtelu. Samalla koitin tähtäillä irtonaisimpia maalikohtia pesurilla irti. Puukolla rappasin myös hilseitä pois, samaten painojen tarrat. Seuraavaksi karkeahkolla hiomasienellä pinnat läpi ja sitten hienommalla. Lopuksi kävin muistaakseni 400 vesihiomapaperilla pinnat. Huuhtelun jälkeen vanteet sisälle kuivumaan.

Taloudesta löytyisi maaliruisku, mutta paikkaa ruiskuttamiselle ei ole. Eikä paikkakunnalla ole sellaista maalikauppaakaan, mistä saisi sopivaa maalia hommaan. Niinpä maalivalinta oli hopeamaali spraypurkissa. Arvioin, että kolme purkkia riittää.

Renkaat olivat menossa vaihtoon, mutta ei ihan heti, ja vanteet piti saada alle ajoon pikimmiten. Niinpä jouduin maalaamaan vanteet kumit päällä ja niitä piti suojata vähäsen. Homma hoitui näppärästi rullasuojamuovilla. Suojamuovin maalarinteippireunus piti riittävästi tässä hommassa.



Seuraava operaatio oli suojata ympäristöä ruiskutusta varten. Siihen hommaan oli onneksi muutama iso pahvi.


Märkänä maali näytti mahtavan kiiltävältä ja tasaiselta. Pinta ei kuivuttuaan kuitenkaan ollut ihan niin sileä, miltä ylläolevassa kuvassa näyttää. Aivan kelvollista jälkeä silti tuli. Suojaukset vuoti jostain välistä vähäsen, niinkuin aina tuppaa käymään, mutta kumit meni vaihtoon parin viikon päästä, niin se ei haitannut. Uusiksi renkaiksi valikoitui Hakkapeliitta 8:t, joista ei löydy kyllä moitteen sijaa. Parhaat talvirenkaat ehdottomasti, joilla olen ajanut.


Koska en käyttänyt pohja- tai hiontamaalia, niin alta näkyy jonkin verran paljaiden paikkojen reunoja.