Avautumista lumilingoista

Meidän pihalla on lopputalvesta viheliäistä tehdä lumitöitä. Täällä Lapissa sitä lunta on toista metrin kinos ja pihalla on käytäviä sinne tänne. Siinä yhtälössä niiltä kolanlevyisiltä käytäviltä on aika hankalaa saada lunta yhtään mihinkään. Viime talvena sitten päätettiin ostaa talouteen lumilinko, koskapa periaatteessa siinä olisi ratkaisu ongelmaan ja minä pääsin haistelemaan bensiinin tuoksua. Homma kuin hommahan on kivempaa, kun siihen on kone.

Viime talvenahan tuota lunta oli eteläisemmässäkin Suomessa normaalia enemmän, joten hiihtoloman tienoilla lingot olivat loppu joka paikasta. Tai siis sellaiset, jotka eivät maksa järjettömästi kotitalouskäyttöön. Kuitenkin löytyi sitten Smartian verkkokaupasta kopsakka kiinalainen linko, joka oli vieläpä edullinen (=499€ siihen aikaan). Samaa linkoa löytyypi edelleen Smartialta. Mikäli haluaa ihailla speksejä, niin kone löytyy täältä. Hinta on tosin noussut 569 euroon.

Kone vaikutti hintaansa nähden ja muutenkin aluksi hyvältä. Siinä on työvalo ja sähköstartti akulla; lähtee hyvin pakkasellakin käyntiin avaimella. Kahden viikon aikana ammuskelin koneella lunta ympäri tonttia, kunnes vetopuoli sanoi itsensä irti. Voimansiirto pyörille on toteutettu hammashihnalla ja kitkapyörällä. Koneen pyörät eivät enää vetäneet, joten kurkkasin suojapellin taakse ja diagnoosi oli seuraava: kitkapyörän kumipinnoite oli murentunut palasiksi koneen sisälle. Tässä vaiheessa hammashihnakin hyppeli pois alemmalta hihnapyörältä. 

Soittelin sitten Smartialle ja takuuvaihtoa ei voinut heti järjestää, koska koneet oli myyty loppuun. Lumen tulo oli sille keväälle jo onneksi pääosin ohitse, joten sovittiin, että uusi kone tulee syksyllä meille, kunhan saavat lastin Kiinasta. Uusi masiina tulikin sitten pihaan ja kokosin sen odottelemaan lumen tuloa (koottavaa oli siis aisan ja siihen kiinnityvien vipujen ja vimpstaakkeleiden asennus, heittotorven asennus sekä öljyt koneeseen). Parissa kohdassa huomasin tuotekehittelyä, kuten esim. vaihdevivun kiinnitys oli muuttunut jykevämmäksi.

Kun sitä lunta sitten alkoi heitellä, niin parina päivänä sain tehtyä lumityöt ko. härvelillä. Sitten vetopuolen hammashihna alkoi hypellä pois hihnapyörän päältä. Remmin laitto takaisin ei ole ihan kivuton operaatio lumihangessa: koneen pohjapelti on kuudella ruuvilla kiinni, mutta kiinalainen toleranssi reikien kohdistamisessa on oikeasti siinä 5 mm. Vähän joutui punomaan peltiä aina avatessa ja kiinnittäessä. 

Remmi alkoi sitten urakalla hypellä pois päältä, joten otin yläpuolelta suojakuoret pois ja etsiskelin vikaa. No remmin kiristinrulla ei kiristänyt remmiä ollenkaan ja toisekseen kumpikaan hihnapyörä saatikka kiristin eivät olleet linjassa keskenään. Remmi olikin kulunut laidasta jo varmaan puolta kapeammaksi ja hampaitakin oli kadonnut kiitettävästi. Puhelin käteen ja itkua Smartialle. Huollosta tiedustelin, että josko kolmas kerta toden sanoisi, niin tuumasivat, että samanlainen sieltä tulee. Päädyttiin sitten siihen, että palautan koneen. Valikoimasta löytyi sitten amerikkalainen Sno-Tekin linko, johon piti laittaa rahaa väliin, mutta otimme sitten sen. Tämä linko sitten sovittiin toimitettavaksi kasattuna ja öljyineen.

Rahtifirma kävi sitten vaihtamassa koneen. Ulkoinen olemus oli heti astetta jykevämpi kuin kiinalaisessa. Manuaali oli yksityiskohtainen ja paksu (jopa selasin sen läpi). Tarkistin öljyt, täytin tankin ja otin testikierroksen. Hyvinpä lumi pöllysi. Kiinalaiseen verrattuna tässä on kätevämpi myös tuo heittosuunnan säätö. Konetta voi hallita lingotessa yhdellä kädellä ja heittoruuvin kampi on tuotu käsien ulottuville. Torvi myös kääntyy pienellä kammen liikkeellä, joten välitykset olivat siinä kohdallaan. Sähköstartti tässä on verkkovirralla, joten jatkojohtoa pitää viritellä, mikäli ei jaksa narusta kiskoa käyntiin. Kaasuvipua ei tässä ole, vaan uudempien ruohonleikkureiden tyyliin masiina käy aina "sopivilla" kierroksilla.

Konetta ei ole vielä ehditty käyttää kuin pari kertaa, mutta toistaiseksi vaikutelma on hyvä. Kirjoittelen kokemuksista sitten lisää, kun niitä on enemmän.

Sitten plussat ja miinukset:

Kiina: 2196WL 196cc

+ startti akulla

+ työvalo

+ lähti hyvin käyntiin

+ punainen tähti rungossa

- ei vauhtiraitoja

- ei toimi

- valmistuksen toleranssit

- uutta ei kiinnosta korjata

Amerikka: Sno-Tek ST22

+ astetta jykevämpi olemus

+ tehokkaan oloinen, lumi lentää kauas

+ hallintalaitteet

+ sähköstartti

+ vauhtiraita heittotorvessa

- ei punaista tähteä

- sähköstartti verkkovirralla

- ei työvaloa (vaikka sillä ei näekään juuri muuta kuin lumen pöllyämistä)

- äänekkäämpi kuin sosialistiveljensä

Millennium Starköl

Karun näköinen tölkki! Olut on Carlsbergin valmistamaa perinteistä vaaleaa lager-olutta. Maussa ei mitään erikoista, kevyttä juotavaa hellepäiväksi taikka saunakaljaksi. Maku vastaa pakkausta, ihan hyvä omassa lajissaan.

Oluet, osa 2

Pari seuraavaa olutta tuli maisteltua ja niistä vähän kommentteja kirjoittelen.

Carlsberg Bellman 6,0

Bellmann on vaalea lager, joka on tehty pilsnermaltaista. Väri on vaalea, vaahto kevyt ja se katoaa nopeasti. Maku on melko katkera aluksi, jonka jälkeen siinä ei maistu juuri mikään, Ei ole makeutta, pieni katkera jälkimaku jää. Alkoholia tässä on kohtalaisesti, mutta se ei maistu mitenkään läpi. Ihan ok olut yksittäin nautittuna.

Kung Starköl

Åbro Bryggerin Kung-olut on lagertyyppinen vaalea täysmallasolut. Jonkun verran humalainen, vaaleaksi aika täyteläinen maku (vähän makeuttakin). Kiinteämpi vaahto kuin edellisessä. Väri on melkoisen vaalea. Tykkäsin tästä, vaaleaksi olueksi maistuva mutta silti raikas. Saattaisi mennä useampikin!

Olutta testailussa

Vietin tässä epäpyöreitä syntymäpäiviä parisen viikkoa sitten ja anopin perheeltä sain maistuvan lahjan: kassillisen (8kpl) erilaisia oluita Systembolagetin valikoimista sekä liki sama määrä olutmakkaroita. Alkoholinkäyttöni on ollut siinä mielessä vähän huolimatonta, että olen maistellut vasta ensimmäisen yksilön. En ole mikään olutharrastaja/-asiantuntija, mutta ajattelinpa jakaa vähän kokemuksiani näistä oluista.

Ensimmäisenä maisteluun pääsi Krönleins Bryggerin Stockholm Fine Festival Beer 5,3%.

Olut on tyypiltään vaalea täysmallaslager. Se muodosti kiinteän vaahdon kaadettaessa ja oli kauniin kullankeltaista. Maku oli pilsner-tyyppisen humalainen, mutta maltaat maistuivat myös. Tavallaan kevyt maku mutta silti aika täyteläinen. Saatanpa ostaa tätä joskus itsekin, sopii ihan sellaisenaan nautittavaksi mutta varmasti loistava myös ruokajuomana!

Kielipoliittista asiaa

Ajattelin jakaa kokemuksiani parista kielisetistä istutettuna tuohon rakennussarjakitaraan.

Olen tottunut käyttämään noissa teräskielisissä akustisissa yleensä fosforipronssikieliä muiden seosten sijaan; soittimet ovat olleet vanerikantisia kitaroita, joten kirkkautta on tarvittu kieliltä. Pistin vanhasta tottumuksesta tuohon rakentelukitaraan edulliset Martinin kielet (T-kaupassa 4,33€).Soittopeli kun on kokopuukoppainen, niin kirkkautta olikin vähän turhan paljon ainakin näppäilysoittoon. Sellainen Pinball Wizard -tyyppinen helinä kyllä irtosi helposti. Kielien sointi pysyi kuukausitolkulla kirkkaana vaikka toki pehmeni pikkuhiljaa. Siinä vaiheessa, kun kielet alkoivat olla vaihtokunnossa vireisyyden puolesta, niiden soundi alkoi olla passeli ko. kitaralle.

Olin ostanut varastoon aiemmin kymmenisen senttiä arvokkaammat Eric Claptonin signature-kielet samalta valmistajalta ja ne pääsivät kokeelle samaan kitaraan. No nämä kielet ovat sitten vielä kirkkaammat. Pitää jokunen viikko ilmeisesti soitella enintä kihinää pois. Sopisivat varmasti hyvin esim. jumbokoppaiseen vanerikansi-Ibaneziini, joka on vähän tanakampi ja tummempi ominaissoinniltaan. Ajan mittaan nähdään, että ovatko yhtä pitkäikäiset kuin nuo toiset Martinit.

Molemmat setit olivat vahvuudeltaan .012-0.54 ja sopivat hyvin sekä plektra- että näppäilysoittoon. Sitten plussat ja miinukset (sopivat molempiin setteihin):

+ hinta
+ kestävyys
+ ehkäpä soundi laminaattikitarassa
- turha kirkkaus kuusikansikitarassa
- molemmissa paketeissa karmivat näppäilykäden asennot kuvassa ja toisessa vielä Claptonin naama

Rakennussarja Tenayo Acoustic Steel String Kit 5

Ostin kokeilumielessä T-kaupasta otsikon mukaisen D-mallisen rakennussarjan, hintaa oli kokonaista 128€. Paketin aukaisun myötä huomasin, että pakkaus sisälsi käytännössä kaiken, jopa kielet (joita en kyllä laittanut kitaraan). Vain liima, pintakäsittelyaineet (TiteBond, Robert Sorby's nitroselluloosalakka) sekä toinen hihnatappi jäi muualta hankittavaksi.

Ensivaikutelma puuosista oli aika hyvä, kokokuusikansi ja niin edespäin. Oli helmiäisupotusta ja reunalistaa (jonka asennuksessa on tehtaalla jäänyt sinne tänne pieniä rakoja kitaran sivuilla). Satula oli muovinen rimpula ja muovinen talla oli kompensoitua mallia. Virityskoneisto on kullattu ja kohtalaisen tarkka sekä jämäkkä.

Tarkoitus oli lähinnä kokeilla, minkä verran vaatii työtä ja aikaa rakentelu. Pintakäsittelyyn ja viimeistelyyn olisi saanut menemään toki enemmältikin aikaa, mutta päätin tyytyä siedettävään jälkeen.

Liimausvaiheita oli tasan kaksi: kaula kiinni koppaan ja tallan liimaus. Kopassa oli jonkinlainen suojalakkaus tehtaan jäljiltä, joka oli viisainta poistaa liimauskohdista. Kaulan liimausta varten oli liimatapit ohjuriksi; liimat väliin ja puristimella kiinni. Tallan liimausta varten piirtelin kaulan reunoja pitkin ääriviivat kanteen ja merkin sopivalle kielenpituudelle.


Ensimmäinen tallan liimaus meinasi mennä kunnolla pieleen, kun liukas liima päästi tallan liukastelemaan pitkin kantta. Ei pirulainen meinannut pysyä yhtään paikoillaan. Päätin sitten porata 1- ja 6-kielten reiät valmiiksi tallaan ja kanteen ja käytin ohjurina kuuden millin osakierrepulttia.

Liimojen kuivuttua seurasi hiontaa, teippausta ja lakkausta. Lakkasin nitroselluloosalakalla sivellintä käyttäen (ruisku olisi ollut viisaampi vaihtoehto, pirulaisen nopeasti kuivuvaa lakkaa) pari kertaa kitaran ympäri, jonka jälkeen siklasin pinnat suoriksi. Sen jälkeen lakkasin kaksi kerrosta vielä ja sain puolikiiltävän pinnan aikaiseksi. Kaukaa katsottuna ihan ok... En halunnut vetää kovin montaa kerrosta lakkaa, lähinnä suojaksi vain.

Lakan kuivuttua öljysin tallan ja otelaudan. Asensin myös virityskoneiston sekä talla"luun" sekä satulan. Pyöräytin kielet paikoilleen ja otin ensimmäiset sävelet tasohöylän huutaessa naapurihuoneessa. Soundi oli varsin positiivinen yllätys! Voimakas ja aika rapsakka. E mitenkään dominoivat bassot, pikkasen honottavampi ehkä kuin perus D-koppaiset yleensä.

Kitara oli vireinen ja kielet sopivalla korkeudella ihan satulaa ja tallaa viilailematta, kaularaudan säätöönkään en ole vielä koskenut. Kitara on ollut nyt puolisen vuotta käytössä, eikä mitään vääntyilyä ynnä muuta hämärää ole ilmennyt. Soundi on parantunut soitettaessa.

 

 Hommaan meni aikaa reilusti alle 10 tuntia pensselin pesuineen, siivoiluineen ja kynänpyörittelyineen. Mitä vielä olisi voinut tehdä? Lakata paremmin, tehdä luiset satulan ja tallan, laittaa jonkun logon lapaan ja kupongin kaikukoppaan jne. Nauhat täytyi kielenvaihdon yhteydessä kiillottaa, meinasivat kieliä venyttäessä vähän rahista.

Akustiselta soundiltaan hakkaa jo tässä vaiheessa kevyesti ainakin tuon vanerisen Ibanez EW20:sen, joka on kolme kertaa kalliimpi. Tässä soittimessa voisi olla potentiaalia laittaa joku mikitys sisälle keikkakäyttöä varten.

Ääninäyte vastavalmistuneesta soittimesta täällä.