perjantai 27. huhtikuuta 2012

Kielipoliittista asiaa

Ajattelin jakaa kokemuksiani parista kielisetistä istutettuna tuohon rakennussarjakitaraan.

Olen tottunut käyttämään noissa teräskielisissä akustisissa yleensä fosforipronssikieliä muiden seosten sijaan; soittimet ovat olleet vanerikantisia kitaroita, joten kirkkautta on tarvittu kieliltä. Pistin vanhasta tottumuksesta tuohon rakentelukitaraan edulliset Martinin kielet (T-kaupassa 4,33€).Soittopeli kun on kokopuukoppainen, niin kirkkautta olikin vähän turhan paljon ainakin näppäilysoittoon. Sellainen Pinball Wizard -tyyppinen helinä kyllä irtosi helposti. Kielien sointi pysyi kuukausitolkulla kirkkaana vaikka toki pehmeni pikkuhiljaa. Siinä vaiheessa, kun kielet alkoivat olla vaihtokunnossa vireisyyden puolesta, niiden soundi alkoi olla passeli ko. kitaralle.

Olin ostanut varastoon aiemmin kymmenisen senttiä arvokkaammat Eric Claptonin signature-kielet samalta valmistajalta ja ne pääsivät kokeelle samaan kitaraan. No nämä kielet ovat sitten vielä kirkkaammat. Pitää jokunen viikko ilmeisesti soitella enintä kihinää pois. Sopisivat varmasti hyvin esim. jumbokoppaiseen vanerikansi-Ibaneziini, joka on vähän tanakampi ja tummempi ominaissoinniltaan. Ajan mittaan nähdään, että ovatko yhtä pitkäikäiset kuin nuo toiset Martinit.

Molemmat setit olivat vahvuudeltaan .012-0.54 ja sopivat hyvin sekä plektra- että näppäilysoittoon. Sitten plussat ja miinukset (sopivat molempiin setteihin):

+ hinta
+ kestävyys
+ ehkäpä soundi laminaattikitarassa
- turha kirkkaus kuusikansikitarassa
- molemmissa paketeissa karmivat näppäilykäden asennot kuvassa ja toisessa vielä Claptonin naama

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Rakennussarja Tenayo Acoustic Steel String Kit 5

Ostin kokeilumielessä T-kaupasta otsikon mukaisen D-mallisen rakennussarjan, hintaa oli kokonaista 128€. Paketin aukaisun myötä huomasin, että pakkaus sisälsi käytännössä kaiken, jopa kielet (joita en kyllä laittanut kitaraan). Vain liima, pintakäsittelyaineet (TiteBond, Robert Sorby's nitroselluloosalakka) sekä toinen hihnatappi jäi muualta hankittavaksi.

Ensivaikutelma puuosista oli aika hyvä, kokokuusikansi ja niin edespäin. Oli helmiäisupotusta ja reunalistaa (jonka asennuksessa on tehtaalla jäänyt sinne tänne pieniä rakoja kitaran sivuilla). Satula oli muovinen rimpula ja muovinen talla oli kompensoitua mallia. Virityskoneisto on kullattu ja kohtalaisen tarkka sekä jämäkkä.

Tarkoitus oli lähinnä kokeilla, minkä verran vaatii työtä ja aikaa rakentelu. Pintakäsittelyyn ja viimeistelyyn olisi saanut menemään toki enemmältikin aikaa, mutta päätin tyytyä siedettävään jälkeen.

Liimausvaiheita oli tasan kaksi: kaula kiinni koppaan ja tallan liimaus. Kopassa oli jonkinlainen suojalakkaus tehtaan jäljiltä, joka oli viisainta poistaa liimauskohdista. Kaulan liimausta varten oli liimatapit ohjuriksi; liimat väliin ja puristimella kiinni. Tallan liimausta varten piirtelin kaulan reunoja pitkin ääriviivat kanteen ja merkin sopivalle kielenpituudelle.


Ensimmäinen tallan liimaus meinasi mennä kunnolla pieleen, kun liukas liima päästi tallan liukastelemaan pitkin kantta. Ei pirulainen meinannut pysyä yhtään paikoillaan. Päätin sitten porata 1- ja 6-kielten reiät valmiiksi tallaan ja kanteen ja käytin ohjurina kuuden millin osakierrepulttia.

Liimojen kuivuttua seurasi hiontaa, teippausta ja lakkausta. Lakkasin nitroselluloosalakalla sivellintä käyttäen (ruisku olisi ollut viisaampi vaihtoehto, pirulaisen nopeasti kuivuvaa lakkaa) pari kertaa kitaran ympäri, jonka jälkeen siklasin pinnat suoriksi. Sen jälkeen lakkasin kaksi kerrosta vielä ja sain puolikiiltävän pinnan aikaiseksi. Kaukaa katsottuna ihan ok... En halunnut vetää kovin montaa kerrosta lakkaa, lähinnä suojaksi vain.

Lakan kuivuttua öljysin tallan ja otelaudan. Asensin myös virityskoneiston sekä talla"luun" sekä satulan. Pyöräytin kielet paikoilleen ja otin ensimmäiset sävelet tasohöylän huutaessa naapurihuoneessa. Soundi oli varsin positiivinen yllätys! Voimakas ja aika rapsakka. E mitenkään dominoivat bassot, pikkasen honottavampi ehkä kuin perus D-koppaiset yleensä.

Kitara oli vireinen ja kielet sopivalla korkeudella ihan satulaa ja tallaa viilailematta, kaularaudan säätöönkään en ole vielä koskenut. Kitara on ollut nyt puolisen vuotta käytössä, eikä mitään vääntyilyä ynnä muuta hämärää ole ilmennyt. Soundi on parantunut soitettaessa.


 Hommaan meni aikaa reilusti alle 10 tuntia pensselin pesuineen, siivoiluineen ja kynänpyörittelyineen. Mitä vielä olisi voinut tehdä? Lakata paremmin, tehdä luiset satulan ja tallan, laittaa jonkun logon lapaan ja kupongin kaikukoppaan jne. Nauhat täytyi kielenvaihdon yhteydessä kiillottaa, meinasivat kieliä venyttäessä vähän rahista.

Akustiselta soundiltaan hakkaa jo tässä vaiheessa kevyesti ainakin tuon vanerisen Ibanez EW20:sen, joka on kolme kertaa kalliimpi. Tässä soittimessa voisi olla potentiaalia laittaa joku mikitys sisälle keikkakäyttöä varten.